Vihdoin, Bangkok

Kotiinpaluusta on vierähtänyt jo tovi, tultiin siis sunnuntaina 22.11. Johtuen järkyttävästä jet lagista ja samantien kuuden hengen perhearkeen hyppäämisestä, ihan ekana ei ollut mielessä blogin päivittäminen..ja sitten se vaan venähti, ja venähti…Pahoitteluni! Jos joku tätä nyt vielä lukee, ja päiväkirjamerkinnäksi ainakin meille itsellemme niin: ta-daa, vika kohteemme koko reissulla: Bangkok!

Lennettiin siis Bangkokiin perjantaina 20.11. VietJet airilla, joka on Vietnamin paikallinen halpalentoyhtiö. HCM:n hotellimme henkilökuntaan kuulunut heppuli kertoi, että vietnamilaiset lähtevät usein viikonlopuksi Bangkokiin ostoksille, toreille lähinnä. Bangkokin torihinnat siis ovat vietnamilaisille ”very cheap”. Lento lähti noin puoli tuntia myöhässä, mutta sujui muuten ihan mukavasti. Meillä oli jo ennakkoon tiedossa, että Thaimaahan emme tarvitse viisumia, mutta pilkuntarkka maahantulokaavake, joita lentoemännät jakoivat, tuli meille vähän yllärinä. Sitä sitten täyteltiin koneessa, ja viimeisteltiin vielä Bangkokin kentällä jonottaessa…

Kentältä otettiin taksi. Ja tähän vinkkinä, joka oltiin itsekin jostain luettu: ÄLÄ mene kentältä ulos, vaan alimpaan, kellarikerrokseen, jonne on opasteet ”Public Taxi”. Sieltä saat jonotusnumeron ihan oikeaan, rehelliseen taksiin 🙂 Ulkopuolella odottelevat voivat veloittaa matkastasi lähes mitä tahansa. Meidän kuski ihmetteli pitkää Vietnamissa oleskeluamme (samoin kuin lyhyttä, kahden päivän pyrähdystämme Bangkokiin) ja sanoi: Thailand very happy, Vietnam not so happy” 😀 Meidän mielestä kyllä Vietnam oli very, very happy!

Taas siis tsekattiin hotelliin, viimeistä kertaa tälle reissulle. First things first, lähi-Seven Elevenistä pari olutta (järkyttävän kallista mutta hyvää Singhaa, siis törkeät 2 €/pullo 😀 ) ja sitten miettimään, miten tämä lyhyt pyrähdys vietettäisiin. Illalla taas vaan haahuiltiin ympäriinsä, ja todettiin että hotellin sijainti oli ainakin kovin keskeinen, vieressä kulki junarata (jolla ASUI väkeä! Ei kehdattu kuvata kuitenkaan..) ja expressway, jota pitkin oltiin kentältä tultu. Pörrättiin pitkin hotellin editse kulkevaa isompaa katua, jonka varrella oli jos jonkin moista…no, keskittymää…siis melko paljon ns.bilekatuja ja meininkiä, josta ei tässä perheystävällisessä julkaisussa sen enempää, mutta kukin päätelköön itse, millaisesta meiningistä oli kyse…Sen lisäksi torikauppiaita löytyi joka lähtöön, voi sitä krääsän määrää!

Sitten tutkittiin mahdollisuutta käydä Lebua Towerissa, joka on superkorkea pilvenpiirtäjä, jossa Hangover 2-leffa on osittain kuvattu. No, kävi ilmi ettei me reppukansan habituksen omaavat rahvaat turistit olla sinne tervetulleita, koska pukukoodi. Prkl. Mutta koska pilvenpiirtäjään nyt oli kuitenkin päästävä, löydettiin toinen aika kiva vaihtoehto. Itse tornin nimeä en enää muista, mutta tornissa siis oli loistohotelli, jolla oli Up & Above-niminen baari 24. kerroksessa, sinne siis! Täytyy sanoa, että hirveän usein en tunne itseäni ns. jonnekin paikkaan kuulumattomaksi, mutta täällä meinasi vähän sellainen olo tulla. En pysty edes kuvittelemaan, millaisia hotellin huoneet ja muut tilat ovat, jos baari ja ravintola oli tällaisia…Palvelu oli luonnollisesti huikeaa myös, ja tilaamiemme ökykalliiden mojitojen kylkeen kiikutettiin pientä naposteltavaa. Pällisteltiin täällä tovi maisemia, jotka oli aika vaikuttavat myös näin ”vain” 24. kerroksesta. Lebuassahan olisi ollut mahdollisuus päästä 63. kerrokseen. Prkl. Mutta mojitot oli järjettömän hyviä kuitenkin 😀

_DSC9074

_DSC9085

_DSC9075

Käväistiin vielä syömässä melko keskinkertaisessa ravintolassa, jossa syötiin mustekalarenkaita ja Pad Thaita, josta tuli kyllä paikan keskinkertaisuudesta huolimatta mun uusi lemppari kaikkien vietnamilaissapuskoiden lisäksi. Eka ilta Bangkokissa oli melko lailla siinä, ja koska seuraavalle päivälle, joka oli meidän ainoa kokonainen päivä Bangkokissa, oli lupailtu aurinkoa ja +36, päätettiin käyttää se shoppailuun. Taitaa muuten olla ainoa kerta, jolloin Miven on saanut näin helpolla shoppaamaan…ei siihen tarvittukaan kuin trooppinen helle!

Olin googlaillut paikallisia ostoskeskuksia edellisenä iltana, ja lähdettiin niitä sitten etsimään. Ensimmäiset pari oli taas sellasta ”mun ei kuulu olla täällä”-osastoa, metallinpaljastimet ovilla ja vartijat Rolex- ym. köyhien liikkeiden ovilla…Ihan hienoja paikkojahan nuo oli katsella, mutta ei sieltä mitään ostettavaa budjettireissaajille löytynyt, jokunen t-paita lähti matkaan pojille kotiin vietäväksi. Joulu teki jo kovasti tuloaan näissä ostosparatiiseissa. Meille se ei olisi tuossa vaiheessa voinut kaukaisemmalta tuntuakaan.

_DSC9035

Ostoskeskusten välillä ihmeteltiin kaupungin vilinää, joka oli kyllä aivan erilaista kuin Vietnamissa. Yhtäkkiä oltiin ikään kuin tultu maalta kaupunkiin! Vaikka Bangkok on asukasluvultaan samaa luokkaa HCMC:n kanssa, tuntui se jotenkin paljon suuremmalta kaikessa mahtipontisuudessaan ja moderniudessaan. Löydettiin kuitenkin yksi vähän tavallisemman tallaajan ostoskeskus, jossa tietenkin piti päästä (tää on osoittautunut meidän kaikkien reissujen must-osioksi) pällistelemään paikallista ruokakauppaa. Vähän evästä matkaan sieltä, ja tuk tukilla kohti hotellia. Tuk tuk-ajelu oli ihan hauska turistikokemus, mutta hirveetä haipakkaa se kuski kyllä paineli menemään!

_DSC9063

_DSC9057

_DSC9045

_DSC9021

Illalla käytiin vielä sushilla, josta oltiin haaveiltu pitkin reissua, mutta ei vaan oltu saatu aikaiseksi etsiä hyvää paikkaa. Tripadvisorin avustamana löysimme kovasti kehutun Sushi-OO:n, jonka sushi, palvelu ja koko fiilis olivat ihan loistavia. Huomenna olisi tarkoitus tehdä täällä kotona sushia, mutta en oikein tiedä, maistuuko se ton Bangkokin järjettömän hyvän setin jälkeen enää miltään…Ja me kun ollaan suunniteltu, että vielä joskus syödään sushia Tokiossa, miltähän se siellä sitten mahtaa maistuakaan!

Aamulla sitten reippaana herätys seiskalta ja kohti kenttää! Pahin osuus eli paluulennot kotiin… No, ne meni ihan mukavasti, saatiin lennot taas yhdistettyä näppärästi ja laukutkin seurasi mukana. Viime hetken shoppailut vielä kentällä jotta saatiin loput bahtit käytettyä. Kävi taas mieletön tuuri koneen istumapaikkojen kanssa eli ei jouduttu keskelle neljäpaikkaiseen riviin..Oltiin päätetty sinnitellä hereillä koko matka kotiin, josko jet lag olisi siten helpompi, ja uni tulisi hyvin kun saapuisimme kotiin 21:30 aikaan. No voin kertoa että oltiin vaan aivan helvetin ryytyneitä matkasta, ja jet lag oli jotain ihan kamalaa. Olin kuullut että takaisin tullessa se on paljon pahempaa kuin Aasiaan mennessä, mutta ihan tällaista en osannut odottaa. Tosin eipä me enää niin nuoriakaan olla, joten sekin ehkä vaikuttaa siihen faktaan, että seuraavat kaksi viikkoa tuntui kuin olisi ollut pihalla kuin lintulauta…

Kotiin on aina kiva tulla, mutta uskomatonta kyllä matkakuume nostelee jo nyt päätään. Mahtaako vesisateella, pimeydellä ja seitsemällä lämpöasteella olla jotain vaikutusta asiaan, en tiedä.. Pahinta tuskaa lievittämään (tai saattaa se olla myös puukon kääntämistä haavassa) kirjoittelen tänne vielä vähän yhteenvetoa tästä mielettömästä reissusta, jonka toteutumiseen melko iso osa teistä lukijoistakin on osaltaan vaikuttanut. Blogintekele jää myös siinä mielessä elämään, että otsikon ”Häämatkalla Vietnamissa” – vaihtuessa, saattaa edessä olla jotain uutta. Jos ei heti reissua, niin suunnittelua ainakin 😉

Kategoria(t): Kohteessa | Kommentoi

Ho Chi Minh City

Entiseen Etelä-Vietnamin pääkaupunkiin (1954-1976) eli entiseen Saigoniin eli Ho Chi Minh Cityyn saavuttiin illalla 19:30 aikaan. Viimeinen tunti madeltiin järkyttävässä ruuhkassa, bussi oli aikataulusta jäljessä noin 1,5 tuntia.

Hcm on Vietnamin suurin kaupunki, jonka väkiluku on noin 12,8 miljoonaa. Kaupunki on jaettu 22 hallinnolliseen provinssiin. Bussi jätti meidät district ykköselle, joka on aivan kaupungin ytimessä. Hotellillekin oli melko lyhyt kävelymatka.

Illalla käytiin vain kävelemässä pitkin poikin, ja todettiin että hotellimme on melko rauhattomalla kadulla. Lisäksi ei saatu sellaista huonetta, joka oltiin buukattu, vaan pienempi ja tietenkin kadunpuoleinen huone. Eka yö siis mentiin aika vähillä unilla koska kadulla biletettiin pitkälle aamuyöhön. Seuraavana päivänä saatiin onneksi huone vaihdettua ja loppulaskuun hyvitys em. säätämisestä.

Hcm:stä olisi löytynyt vaikka mitä nähtävää, kuten retki Mekong-joen suistoalueelle, sodanaikaisiin Cu Chi-tunneleihin ja floating marketille. Kaupungista olisi löytynyt myös kiinalainen kaupunginosa Cholon. Näistä kaikista olin ottanut selvää etukäteen, mutta todettiin, ettei aika riitä millään. Pelkkään Mekongin retkeen olisi mennyt koko päivä. Valittiin siis sotamuseo, War Remnants Museum, Hcm:n ainoaksi kohteeksemme.

_DSC8990

_DSC8988

_DSC8986

_DSC8985

Museo oli modernisti toteutettu ja koostui enimmäkseen valokuvista. Esillä oli myös aseita ja muuta sodanaikaista välineistöä, propagandajulisteita ja muun maailman kannanottoja sotaan. Bongattiin myös Suomen uutisointi aiheesta.

_DSC9000

image

Melko suuri osa museosta oli omistettu sodassa tehdyille sotarikoksille (yllättävää kyllä myös pohjoisen ja etelän keskenään tekemille, ei ainoastaan Vietnamin ja USA:n välisille) ja napalmin ja muiden myrkkyjen käytölle. Tällä aiheella mässäiltiin mun mielestä vähän turhan paljon. Iso huoneellinen täynnä kuvia epämuodostuneista lapsista, palaneista kasvoista ja puuttuvista silmistä oli liikaa mulle. Tästä syystä meillä on kuviakin museosta melko vähän. Tuntui, että sellaisia kauhuja en halua täällä jakaa, ja niiden kerran näkeminen riitti. Toki nämä(kin) kuvat ja muut esineet ym. tekivät tehtävänsä eli herättivät taas miettimään maan kiinnostavaa, mutta kovin julmaa historiaa. Alla olevassa kuvassa tiikerihäkiksi kutsuttu eräänlainen kidutusväline. Näissä sotavankeja pidettiin.

_DSC8995

Vietnamin sodan ehkä kuuluisin kuva, ”The Napalm Girl”, oli kyllä varmasti se pysäyttävin. Mive tiesi kertoa, että tuo kuvan tyttö, kuvanottohetkellä 9-vuotias, on nyt hiljattain saanut ihonsiirteitä ja laseria vammoihinsa. Tätä jäin hetkeksi katsomaan, eikä silmät kyllä pysyneet kuivina. Kuva kuvasta ei nyt oikein kerro siitä välittyvää fiilistä, joten perässä googlesta lainattu kuva.

_DSC9003

image

Museossa kiertelyn jälkeen käveltiin vielä pitkin kaupunkia,pyörittiin ostoskeskuksessa ja käytiin pällistelemässä Notre Damen katedraalia (joo mäkin luulin, että sellainen olis vaan Ranskassa…) ulkopuolelta. Siis kirkko keskellä kaupunkia, liikenneympyrän vieressä.

_DSC9009

Entisenä DHL:n duunarina mua jaksoi myös huvittaa paikallinen kuriiri😄. Eikä kyllä ollut läheskään isoimmasta päästä tuo mopon kuorma, mitä ollaan täällä nähty. Ihmiset kuljettaa mopoillaan mitä käsittämättömämpiä juttuja, peilejä, kokonaisia ovia, kukkia, viisihenkistä perhettä ym. Onpa nähty mopolla peräkärrykin jonkun putki-tms.kuorman kera, jolloin ajoneuvon kokonaispituus oli jo aikamoinen.

_DSC9011

Hcm tuli siis pintaraapaistua. Kaupunki on kovin erilainen kuin Hanoi. Sodalla on osuutensa siihenkin, sillä Hcm on ilmeisesti melko totaalisesti jälleenrakennettu, eli rakennukset on melko uusia. Vaikka ihmisiä on paljon enemmän kuin Hanoissa, liikenne tuntui jotenkin sujuvammalta, koska kadutkin ovat paljon leveämpiä ja ihmiset jopa jonkun verran noudattavat liikennevaloja.

Perjantaiaamuna lähdimme hotellilta buukatulla kuljetuksella lentokentälle, josta meillä oli lento Bangkokiin. Sekin oli jotenkin hassua, että kenttä oli niin ”kaupungissa”, vain 8 kilometriä ydinkeskustasta. Ja ihan kentän laidoilla näkyi asumuksia, aaltopeltihökkeleitä lähinnä. VietJet Air lennätti meidät kohtuullisen mukavasti, vain puoli tuntia aikataulusta myöhässä pikkukoneella Bangkokiin.

Kategoria(t): Kohteessa | Kommentoi

Mui Ne Beach

Lauantaiaamuna bussi tuli noukkimaan meidät hotellilta klo 7:30, ja lähdettiin kohti Mui Nea.Respa oli sopinut bussiyhtiön kanssa, että bussi jättää meidät kyydistä resortin portilla. Olimme buukanneet huoneen Full Moon Villagesta, jossa on villojen lisäksi myös tavallisia hotellihuoneita.

Perille päästyämme huomattiin, että ollaankin naapuriresortin portilla, ei omamme. Eli ei mennyt ihan nappiin bussikuskilla, joka jo teki u-käännöksen kun oli unohtanut jättää meidät kyydistä. Naapuriresortista apuun tuli kuitenkin ystävällinen ranskalais(?)heppuli, joka lupasi kyyditä meidät oikeaan paikkaan veloituksetta. Mies kertoi tekevänsä yhteistyötä resortimme johtajan kanssa ja auttavansa mielellään. Päästiin siis tällä reissulla mopon, tuon joka vietnamilaisen kulkupelin kyytiin 😄.

Resort sijaitsi ihan rannassa, joka oli oli lähes autio. Kovin sesonki ei ole vielä alkanut, ja ilmeisesti villoja oli paljon tyhjillään, sillä meidät luvattiin päivittää kolmen huoneen villaan ilman lisämaksua. Oltiin jokseenkin tyytyväisiä…seuraavan neljän yön ajan kotimme olisi siis Villa Rambutan 😊

_DSC8976

_DSC8981

_DSC8917

_DSC8928

Villa oli upea! Pienellä pihalla oli poreallas ja pieni terassi. Villaa vastapäätä oli allas ja baari. Ja niiiiin hiljaista, vain meren ääni kuului, villalta rantaan oli ehkä noin 100 metriä matkaa.

Oasis by Miikka Vennola on 500px.com

Rannassa kiinni sijaitsi respa ja ravintola. Tarjolla oli kaiken maailman vesiurheilua suppauksesta kajakointiin. Suppaus olisi kiinnostanut, mutta ranta oli tosi tuulinen ja aallot liikaa ainakin mulle 😄. Kävin sentään meressä pariin otteeseen.

Paikka oli siis melko luksusta, rantaa ei tämän resortin lisäksi käyttäneet kuin satunnaiset paikalliset, jotka sivummalla kalastivat verkoillaan. Mitään tekemistähän meillä ei tässä paikassa varsinaisesti ollut, mutta löhöily tuli tässä vaiheessa reissua tarpeeseen, ja varsinkin  paikan mahtava hiljaisuus! Eleltiin siis täällä muutama päivä kuin kunnon eläkeläiset, käveltiin rannalla, löhöttiin aurinkotuoleissa ja juotiin happy hourilla olutta 😄. Yhtenä päivänä otettiin sentään kasvohoito mulle ja jalkahieronta Mivelle. Resortilta olisi ollut ilmainen bussikuljetus lähimpään vähän isompaan kaupunkiin Phan Tietiin, mutta päätettiin nyt laiskotella kunnolla ennen Ho Chi Minhin kuhinaa, eikä siis lähdetty mihinkään, oltiin vaan.

_DSC8912

_DSC8897

_DSC8974

_DSC8876

Oltiin toki kuin pikkulapset ja ihmeteltiin kaikkea rannalta löytyvää, ravunkoloista lähtien. Sivummalla rannassa oli myös paikallisten ”kippoja”, näillä kylpyammeen kokoisilla härpäkkeillä ne siellä kalmaria kalastelee..Silloin tällöin paikallisia huristeli rantaa pitkin mopoillaan, tutkimassa mitä kaikkea meri on rantaan tuonut. He keräsivät rannasta mm. narun pätkiä.

_DSC8948

Resortin henkilökunta oli superystävällistä, ja paikan hollantilainen general manager hengasi joukossa ja kävi tervehtimässä uusia tulijoita. Ravintolan ruoka oli hyvää, listalta löytyi perinteisiä vietnamilaisia ruokia ja myös länkkärisafkaa. Viinilistakin oli kohtuullisen kattava. Erityisesti arvostin buffa-aamiaista, tähän mennessä hotellien aamupalat on olleet aika kananmuna- ja paahtispitoisia.

_DSC8954

_DSC8975

Sea shell by Miikka Vennola on 500px.com

Sunny beach by Miikka Vennola on 500px.com

Näistä maisemista matka jatkui keskiviikkona kohti Ho Chi Minh Cityä. Respa saatteli meidät tien poskeen josta bussi noukki meidät puoli kahden aikaan kyytiin, matka kestäisi 4,5 tuntia. Bussiliput ostimme jo Nha Trangista väleille Nha Trang- Mui Ne- Hcmc, hintaan 15 €/pää. Tämä Mui Nen majoitus ei toki ollut halvimmasta päästä, mutta joka euron arvoinen!

Kategoria(t): Kohteessa | Kommentoi

Pray for Paris

Bussissa matkalla Mui Neen luimme Pariisin tapahtumista. Eilen illalla istuttiin resortin baarissa, kun lähistölle tuli ranskalaisporukka istumaan. Juteltiin, miltä mahtaa ranskalaismatkustajista tuntua nyt, reissun päällä. Miltä tuntuu palata kotiin.

Pray for Paris.

image

 

 

 

Kategoria(t): Uncategorized | Kommentoi

Nha Trang – Little Russia

Nha Trangiin saavuimme kuudelta torstaiaamuna. Sleeping-bussi oli hakenut meidät hotellilta edellisenä iltana kuudelta. Ensimmäiset pari tuntia matkasta oltiin ihan varmoja, ettei nukkumisesta ainakaan tulisi mitään (itse olin myös ihan varma siitä, että bussi a) suistuu ojaan b) ajaa nokkakolarin c) syttyy palamaan).

Bussi pysähtyi yhden kerran lastaamaan mitälie hiekkasäkkejä kyytiin. Seuraava pysähdys oli 22:30 maissa jossain keskellä ei mitään olevassa ruokapaikassa. Siellä siis päästiin oikeaan vessaan ja vähän jaloittelemaan reiluksi puoleksi tunniksi. Olinkin yllätyksekseni jo ennen tätä stoppia nukkunut jonkun verran, ja sain onneksi nukuttua loppumatkankin melko hyvin.

Bussissa oli aika heikko valaistus eli kuvat ei oikein onnistuneet, mutta lainasin tähän google-kuvahausta yhden kuvan, tällaisella siis mentiin 😀 Meillä oli paikat onneksi alhaalla, sillä muuten olisin panikoinut em.kohtia a,b ja c vielä enemmän…

image

Käytiin viemässä rinkat hotellille ja lähdettiin aamupalalle. Olin manaillut jo sadetta, niin eiköhän saatu kunnon kuuro niskaamme. Se jäi onneksi ainoaksi sateeksi vaikka kovasti oli ukkoskuuroja lupailtu.

Hotellihuoneen (perus kolme tähteä, kaikki tarvittava löytyi ja rantaan matkaa 300 metriä) saimme n. 10 aikoihin ja jäätiin hetkeksi huilimaan huoneeseen. Siirtymäpäivät on olleet tän reissun raskaimpia osuuksia niin ei ihmeemmin suunniteltukaan tälle saapumispäivälle mitään. Iltapäivästä ennen auringonlaskua käytiin istuskelemassa rannalla ja käveltiin rantakatua jonkun matkaa.

_DSC8790

_DSC8833

_DSC8820

Seuraavana päivänä lähdettiin tsekkaamaan vähän matkan päässä oleva tori. Krääsän lisäksi sieltä löytyi ruokatarviketta joka lähtöön. Tinkiminen on tällaisissa paikoissa ihan must. Ostin (tingittyäni, tietenkin) yhden paidan. Muuten oikeastaan vain ihmeteltiin ruokatarjontaa, ajoittaisia uskomattoman pahoja hajuja ja vilahtipa rottakin käytävien lomitse.

_DSC8751

_DSC8759

_DSC8760

_DSC8734

_DSC8733

_DSC8727

_DSC8726

_DSC8746

_DSC8766

Torilta lähdettiin kävelemään vähän syrjemmälle eli pois kaupungista päin. Rantakadun hienojen ja korkeiden hotellirakennusten takaa paljastui vähän karumpaa mutta myös aidompaa Vietnamia ruosteisten peltihökkelien muodossa.

_DSC8777

Nha Trangissa tuli käveltyä reilut 10 kilometriä. Hotellin lähellä oli pieni ostoskeskus jossa käytiin myös. Vaikka kelit oli kohdillaan ei ranta oikein innostanut, koska se sijaitsi vilkkaan ja meluisan kadun vieressä ja oli, kuten kohteessa joka paikka, täynnä venäläisiä. Ei kai siinä, varakkaat turistit tuo rahaa vietnamilaiseen pikkukaupunkiin. Mutta. No kyllä te tiedätte. Ja mä tiedän nyt, miltä romanista tuntuu kaupassa. Myyjät kyttää hyllyjen välissä ja kulkee perässä. Kassit pitää jättää säilytykseen ennen kauppaan menoa. Ai niin ja hotellissa oli infokirjasen välissä erikseen lista, mitä mikäkin maksaa, jos jotain häviää tai tuhoutuu huoneesta. Tällaiseen ei olla törmätty missään muualla tämän reissun aikana. Herää kysymys, mistä tää mahtaa johtua. Meillekin kiikutettiin ravintolassa venäjänkielistä menua. Mive loukkaantui verisesti 😄. Myös kauppojen kyltit yms. oli venäjäksi. Vissiin aika monesta maailman kolkasta löytyy Chinatown. No me löydettiin nyt Russiatown.

_DSC8779

_DSC8853

_DSC8850

Kaiken kaikkiaan Nha Trang oli aika tylsä kohde. Oltiin tosi tyytyväisiä ettei oltu buukattu sinne kuin kaksi yötä. Hotellin respa ystävällisesti hankki meille liput seuraavan aamun bussiin, kohti Mui Ne Beachia. Alunperin ajatus oli ollut viettää Nha Trangissa enemmän aikaa ja suunnata sitten Ho Chi Minh Cityyn. Dalat olisi ollut matkan varrella myös, mutta jouduttiin ajanpuutteen takia valitsemaan näistä kahdesta. Mui Ne houkutti rauhallisuudellaan ja syrjäisellä sijainnillaan, lisäksi sieltä olisi enää (!) viiden tunnin bussimatka Hcm:n.

Kategoria(t): Kohteessa | Kommentoi

Hoi An

Hoi An oli aikanaan Vietnamin tärkein kauppasatama. Vanhakaupunki jakautui viiteen eri kortteliin, joilla oli omat klaanihuoneensa temppeleineen päivineen. 1500-luku oli Hoi Anin kukoistuksen aikaa, ja silloin sitä kutsuttiin nimellä Fai Fo.

Ainoa kokonainen päivä Hoi Anissa meni kävellen pitkin vanhaa kaupunkia, joka on täynnä räätälinliikkeitä, käsityömyymälöitä, vaatekauppoja, kahviloita ja ravintoloita. Kolmen jälkeen iltapäivällä alueella on myös mopolla ja autolla ajo kielletty, joten iltapäivästä ja illasta kävely oli paljon mukavampaa. Lounaalla käytiin Tripadvisorin mukaan Hoi Anin parhaassa bahn mi-paikassa. Bahn mi on paikallista täytettyä patonkia, täytteinä voi olla erilaisia pateita, possua, kanaa ja vihanneksia.

image

 

_DSC8632

Alueelle suositellaan lipun ostamista, jolla pääsee katsomaan historiallisesti merkittäviä rakennuksia ja muita nähtävyyskohteita. Yllätyttiin lippujen kalleudesta, kun tähän mennessä kaikki tiketit on olleet melko kohtuuhintaisia. 5 € siis per pää maksoi. Ostettiin liput, mutta päätettiin jättää pömpelien ihmettely viimeiselle päivälle.

Illalla vanhan kaupungin joenranta täyttyy pienistä katukeittiöistä ja paperisia lyhtyjä kynttilöineen myyvistä mummeleista. Ihmiset ostavat lyhtyjä ja laskevat ne veteen joko joen reunalta tai lyhtymummon kyydissä veneessä. Ilmeisesti toiveet toteutuvat, kun ne lähettää jokeen lyhdyn kera. Meillä ei ollut enää illalla kameraa matkassa, mutta tunnelma oli joka tapauksessa aika hieno, kiinalaisia lyhtyjä kadulla ja paperilyhtyjä joessa. Ihmismassat vain hieman häiritsi. Hoi Anissa turismi on räjähtänyt käsiin ilmeisesti viimeisten kymmenen vuoden sisällä. Muistan lukeneeni jotain juttua vuodelta 2007, jossa kehuttiin paikan olevan kovin hiljainen ja autenttinen vanha kalastajakylä. Asukkaita Hoi Anissa ei ole kuin noin 150 000.

Käytiin vielä syömässä ja ostamassa liput seuraavalle illalle sleeping-bussiin joka veisi meidät Nha Trangiin. Junallakin olisi päässyt jos olisi ensin hankkiutunut Danangin asemalle, mutta nyt ratkaisi helppouden lisäksi hinta, bussilla n. 12 €, junalla mennessä summan voi kertoa kahdella.

Uusi hotellimme oli aivan upea. Edelleenkään aamulla ei kyllä saanut kovin pitkään nukkua. Heräsimme n. puoli kasin aikoihin ihme paraatimusiikkiin. Siis sellaista ”sirkus on tullut kaupunkiin”-musiikkia kuului viereiseltä kadulta tovin, ja sitten musiikki alkoi loitota. Kysyttiin respatytöltä, mikähän tapahtuma mahtoi olla kyseessä…no, hautajaiset! ”Very old lady” oli kuollut ja tällaiset pippalot hänelle sitten järjestettiin, Hoi Anin kaduilla, keskiviikkoaamuna!

Viimeinen päivä Hoi Anissa oli tosi kuuma ja aurinko paahtoi täydeltä taivaalta. Meidän hotellilta olisi ollut ilmainen bussikuljetus rannalle, joka sijaitsi noin neljän kilometrin päässä. Oltiin kuitenkin päätetty käydä katsomassa muutama pömpeli, joten ranta sai jäädä. Nha Trangissa kuitenkin odottaisi biitsi.

Japanilainen silta on yksi Hoi Anin kuuluisimmista nähtävyyksistä.

 

_DSC8656

image

Assembly Hall

_DSC8677

_DSC8675

_DSC8679

Kävimme myös antiikkitalossa  (jossa sisällä olleen oppaan mukaan asuu edelleen joku, pari huonetta oli eristetty verhoilla). Se oli vähän tylsä kohde, ei oikein mitään kuvattavaakaan. Opas koitti kovasti kaupata pöytäliinoja ja muuta käsityötä sisällä talossa, mikä meidän mielestä vähän söi tällaisen nähtävyyden idean.

Kaiken kaikkiaan Hoi An oli kiva pieni kaupunki jonka sydän on ehdottomasti vanha kaupunki ja joki. Paikka oli kuitenkin myös nopeasti nähty. Mulla oli alunperin ajatus teettää Hoi Anissa vaatteita, mutta koska päätettiin lähteä aiemmin eteenpäin, ei se onnistunut.

Vielä muutamia kuvia kaupungilta.

_DSC8685

_DSC8681

_DSC8633

 

Kategoria(t): Kohteessa | Kommentoi

Huesta Hoi Aniin

Maanantaina auto tuli noutamaan meitä hotellilta klo 10. Kuljettajamme An ei ollut ihan puheliaimmasta päästä, mutta kertoi lyhyesti, missä kaikkialla pysähtyisimme ennen saapumista hotellillemme Hoi Anissa.

Ensimmäinen pit stop oli noin tunnin matkan päässä. Elephant Springs on vietnamilaisten kesänviettopaikka, jonne kokoonnutaan uimaan ja rentoutumaan. Alueelle piti ostaa lippu, joka maksoi n. 0,60€. Täällä sain myös ensimmäisen kokemukseni vessasta mallia ”reikä maassa”..mielenkiintoista, tosiaan 😁.

_DSC8452

_DSC8449

_DSC8432

Seuraavaksi pysähdyimme syömään . Lounastauon jälkeen ajettuamme vähän ylemmäs vuorille Hai Van Passia pitkin, pysähdyttiin ihastelemaan rannan maisemia. Alla idyllinen lounaspaikkamme.

_DSC8486

_DSC8493

_DSC8487

Ja sitten kipuamaan vuorille pitkin Hai Van Passia, joka on n.  21 km:n pituinen vuoristotie Huen ja Danangin välillä. Nimi  (”ocean cloud pass”) viittaa merestä kohoavaan usvaan, joka aika ajoin vaikeuttaa tiellä kulkemista huonon näkyvyyden takia. Reitillä on aikanaan tapahtunut vakaviakin onnettomuuksia ja onpa yksi amerikkalaissotilaiden helikopterikin vuoreen törmännyt joskus.

Sittemmin vuorten läpi on rakennettu Hai Vanin tunneli, jota pitkin esim. bussit kulkevat. Tämä oli yksi syy siihen, että päädyimme autokyytiin, halusimme kokea alkuperäisen reitin, joka tänä päivänä on mm. motoristien suosiossa. Niin ja tää on siis se reitti, jota Top Gear-heppulit ajelivat Vietnam Special-jaksossa 😀. Jeremy Clarksonin sanoin tämä tie on: ” a deserted ribbon of perfection – one of the best coast roads in the world”.

Vuoristomaisemat olivat upeita. Auton ikkunasta niitä ei oikein kuvattua saanut, eikä reitillä ollut turvallista pysähtyä mutkittelevan tien takia. Pysähdyimme yhteen notkelmaan, jossa oli sodanaikaisia bunkkereita. Alla amerikkalaisbunkkeri, seuraavassa kuvassa Ranskan bunkkeri.

_DSC8528

_DSC8534

Tältä paikalta näki alhaalla siintävän Danangin kaupungin, jonka läpi ajelimme tultuamme alas vuorilta. Olimme aikaisemmin harkinneet yhtä yötä Danangissa, mutta kun mentiin sen läpi, ei se vaikuttanut mitenkään erikoiselta. Paljon modernimpi kuin Hanoi tai Hue, mutta mitään ihmeellistä siinä ei tosiaan ollut. Luovuttiin siis siitä ajatuksesta ja päätettiin jo tässä vaiheessa että matka jatkuisi Hoi Anista suoraan Nha Trangiin.

_DSC8545

Viimeisenä kohteenamme oli Marble Mountains, joilta nimensä mukaisesti kaivellaan marmoria. Marmoripatsaita oli vähän siellä sun täällä ja myös niitä tyrkyttäviä myyjiä. Vuorelle mentiin hissillä, johon tuli ostaa lippu samoin kuin alueelle muutenkin. Hissi-+aluelippu maksoivat 1,26 €. Aluetta pitkin kuljettiin kiviportaita, ja matkan varrella oli muutama luola, temppeleitä ja buddhapatsaita.

_DSC8556

image

_DSC8577

image

_DSC8591

_DSC8593

Saavuimme perille Hoi Aniin puoli viiden kieppeillä. Hotellimme näytti ulkoa päin ihan ok:lta, mutta sisällä paljastuikin ihan toiseksi. Respa oli ihan ystävällinen ja pahoitteli meteliä (poran yms.ääniä), mutta vakuutteli meteliä olevan vain 10-17 välisenä aikana. No, huonekin oli sitten ihan omaa luokkaansa. Eli luokaton 😂. Nyt jo naurattaa, mutta ei silloin…ajateltiin kuitenkin että ehkä yksi yö menee vaikka päällään seisten. Vessassa ei esim. ollut wc-paperia tai saippuaa. Pyyhkeet oli mitenkuten puhtaita, mutta ikäloppuja ja nuhjuisia. Huone oli tooosi pieni ja maisema ikkunasta peltikattoja ja tiiliskiviä jne.

Ilta pyörittiin kaupungilla ja vanhassa kaupungissa. Käytiin syömässä mahtavaa seafood-Hot Potia. Alue vaikutti aika pieneltä, joten päätettiin että ollaan enää yksi yö lisää Hoi Anissa.

Ja ”hotellissa” remppameuhka alkoi klo 7 aamulla… Jonkun paikallisen eukon elämöityä ensin käytävillä kuuden aikaan. Mulla noi aamut ei ole muutenkaan mitään elämän ruusuisimpia hetkiä, niin nyt jo vähän keitti. Keitti kyllä Mivelläkin, joka on aika harvinaista 😄. Pakattiin kamat ja marssittiin respaan ja kerrottiin että meidän buukkauksen voi unohtaa koska vaihdetaan nyt hotellia. Respan mimmi alkoi kinaamaan aiheesta ja päädyttiin kompromissiin että maksetaan se yksi vietetty yö ja sitä seuraava. Buukkaus meillä oli kolmeksi yöksi. Taloudellinen menetys ei ollut valtava, mutta harmittihan tuo. Hyvän aamupalan ja uuden hotellibuukkauksen jälkeen mieli oli kuitenkin parempi. Uusi hotelli olikin sitten ihan toista maata 😊.

Kategoria(t): Kohteessa | Kommentoi